Työryhmät/Workshops

More workshops coming soon.

Luova tietokirjoittaminen kulttuurintutkimuksellisen tiedon tuottamisessa ja välittämisessä

Vetäjät:
Jaana Kouri (jaana.kouri@abo.fi)
Tiina Mahlamäki, Turun yliopisto (tituma@utu.fi)

Kulttuurintutkimuksellista tietoa tuotetaan ja välitetään kirjoittamalla. Tieteellinen kirjoittaminen on luovaa työtä ja sellaisenaan myös tiedon tuottamisen menetelmä. Kirjoittaminen on aina tekijänsä persoonallisen, valikoivan ja luovan työn tulos, mikä voi tulla esiin esimerkiksi etnografisen tutkimuksen prosessin tai tutkimukseen liittyvien moniaististen havaintojen kuvauksessa. Siksi oman kirjoittamisen ylläpitämiseen ja harjoittamiseen tulee kiinnittää huomiota. Kulttuurintutkimuksen kohteena on monesti yhteisö, mutta myös silloin yksilölliset tavat kirjoittaa tai tutkijan persoona ja kokemukset saavat näkyä tekstissä. Tieteellisen tutkimuksen perustekstilajeja ovat tieteellinen artikkeli ja monografia. Niiden lisäksi tutkija voi tuottaa monenlaisia muitakin tekstilajeja, kuten kauno- tai tietokirjallisuutta tai blogeja. Työryhmässä pohdimme rohkeasti luovan tietokirjoittamisen mahdollisuuksia tutkijan työvälineenä ja etnografisen tekstin rikastuttajana. Jaamme kokemuksiamme erilaisten tekstien kirjoittamisesta ja kirjoittamisen vaikeuksista.

Työryhmään hyväksyttyjen alustusten välillä teemme ohjattuja kirjoitusharjoituksia ja keskustelemme niistä

Kutsumme työryhmään mukaan puheenvuoroja tai lyhyitä alustuksia (15 min) esimerkiksi seuraavista teemoista:

Etnografiaa kirjoittava minä ja sen näkyminen tekstissä
Miten tuoda tekstissä esiin ”tutkittavien ääni”?
Tietokirjan kirjoittamisen haasteet
Blogikirjoittaminen asiantuntijuuden rakentamisena ja tutkimuksen läpinäkyvyyden takaajana
Luovan kirjoittamisen keinot tieteellisen kirjoittajan tukena
Tieteellinen tieto ja kaunokirjallisuuden tai draaman kirjoittaminen

Alustusehdotukset lähetetään yllämainittuihin sähköpostiosoitteisiin työpajojen vetäjille (vastaanottajiksi merkitään molemmat) 13.12. mennessä.

Making Use of Cultural Knowledge: Writing Ethnography in Creative Ways

Organizers:
Jenny Ingridsdotter, Umeå University
Kim Silow Kallenberg, Umeå University
Jenni Rinne, University of Helsinki

Creative ways of writing are part of an ethnographic tradition that problematizes the relations between concepts such as fact and fiction, reason and affect, and objectivity and subjectivity. In this workshop we would like to return to ethnographic roots – drawing on concepts such as thick description – in order to develop methodological tools in novel ways.

We invite participants who wish to develop writing strategies to this practical and
experimental workshop where we focus on creative writing processes. Creative writing can be understood as a tool for doing ethnography, for example when we strive to improve our fieldnotes or deepen our analysis. We will both send texts beforehand and do writing exercises together in the workshop, as a collaborative act. The texts we write will be read and commented in smaller groups or pairs, divided by written language. The general language is English, but writing can be done in Finnish, Scandinavian languages or English.

In order to participate, send a short description of your research and formulate some issues that you would like to explore in relation to your writing to the e-mail address
jenni.r.rinne@helsinki.fi no later than 13.12.2019. Issues can be related to the communication of research results, writing up results, the exploration of your own subjectivity and/or emotions in writing, or something else that you struggle with.

Accepted participants will be asked to send a short text (maximum 1-2 pages, double spaced) to be distributed beforehand. Participants are also asked to read other participants work beforehand.

Moving things: Sensory engagements with materiality and environment

Chairs:
Kristiina Korjonen-Kuusipuro (kristiina.korjonen-kuusipuro(at)uef.fi)
Eerika Koskinen-Koivisto (eerika.koskinen-koivisto(at)jyu.fi)

We build on the notion that objects are not separate from life histories, but ontologically intermingled. This resonates with anthropological and archaeological explorations of the embeddedness of material objects in social life and theorizations such as relational materiality and human-nonhuman entanglements. Objects and physical environments can create feelings and personal micro-universes, where every object has a specific meaning, often hard to describe and verbalize. Some objects articulate feelings of loss, disconnection and longing, while other material engagements may work as sources of joy and pleasure, for example by allowing us to create cozy atmospheres.

In this workshop, we set out to explore personally meaningful objects and spaces in the context of moving and resettling. When we move to a new place, our embodied memories influence this experience, because experiencing place is inextricable from sensory and material elements. By paying attention to the embodied and material engagements with objects and physical environment, we can better understand the processes of belonging, sense of place, and creation of home.

In our workshop, we scrutinize bodily and material aspects of experience and dwelling in the world. We welcome papers that discuss sensory and material memories, tactile engagements with material and digital objects, material and embodied elements of identity and belonging and the role of senses and materiality in the everyday life. The papers can theorize upon affects and materiality, embodiment and spatiality or offer empirical examples of everyday life materiality, sensory ethnography and digital materiality.

Etnomatematiikkaa?

Vetäjä:
Pirjo Rautiainen

Miten yhteinen tiedontuottaminen onnistuu monitieteisessä tutkimusryhmässä? Työryhmässä pohditaan millaista on yhdistää kulttuurintutkimuksellista tietoa etenkin luonnontieteisiin niin akateemisissa kuin yrityshankkeissa. Millainen on etnologin kvantitatiivinen lukutaito? Millaisia haasteita esiintyy kunkin tieteenalan kielenkäytön tai jargonin suhteen? Oppiiko kulttuurintutkija ”puhumaan kvantitatiivisesti” tai oppiiko matemaatikko ”puhumaan kvalitatiivisesti”? Mitä etuja monitieteisyys tarjoaa?

Kansainvälisesti asiaa on tutkittu viime aikoina myös kaupallisessa kontekstissa, missä kulttuurintutkijat toimivat yhdessä esimerkiksi tilastotieteilijöiden ja insinöörien kanssa. Kaupallisessa toimintaympäristössä myös kulttuurintutkijoiden tulee hallita kvantitatiivisten aineistojen ymmärrys. Silti kulttuurintutkijoilla on harvoin laajoja opintoja kvantitatiivisista menetelmistä tai esimerkiksi ohjelmointikokemusta. Tämä voi rajoittaa kulttuurintutkijoiden sijoittumista työelämään. Esimerkiksi big data-analyysin ja tekoälyn hyödyntäminen etnologisen tutkimuksen rinnalla voi lisätä kulttuurintutkijan menetelmätaitoja merkittävästi. Entä mitä etnologinen tieto tarjoaa muille tieteenaloille?

Kulttuurintutkimuksen periferiasta ja kuitenkin keskiöstä – kolmas sektori ja aineettoman kulttuuriperinnön analyysi
Vetäjät:
päätoimittaja, TkT, FL Marjatta Huhta
tuotantoassistentti Miia Vasama, Kömin Kilta ry
JUURET KESKI-SUOMESSA –hanke.

Kömin Kilta ry on kotiseutuyhdistys, joka on 70 vuoden ajan tallentanut niin materiaalista kuin aineetonta kulttuuriperintöä. Museolla on ollut esillä niin esineistöä kuin vaihtuvia aineettoman kulttuurin näyttelyitä, viimeksi Konginkankaalla vaikuttaneen Mikko Niskasen elämästä ja tuotannosta. Kömin Kilta on haastatellut runsasta määrää paikallisia ihmisiä eri teemoista vuosikymmenien aikana. Haastattelujen satoa on julkaistu mm. Kongintaival – lehdissä, joissa eri näkökulmia paikalliseen elämäntapaan, elinympäristöön ja kulttuuriin. Julkaisusarjan aloitti prof. Matti K. Suojanen 90-luvulla. Nyt Kömin Kilta tallentaa paikkakunnalta ulkomaille lähteneiden tarinoita.

Konginkankaalta maailmalle 1890-1990- tutkimushankkeen tavoitteena on tehdä näkyväksi ulkomaille muuttaneiden elämä, kulttuurinmuutos ja identiteetti. 2018-19 aikana kerätystä aineistosta tehdään kirja, museonäyttely sekä JUURET KESKI-SUOMESSA 2020 tapahtuma 26.-28.6.2020. Ulkomaille muuttaneista on yli 30 lupautunut esittelemään eri osaamisiaan tapahtumaan: akvarelleja, monikulttuurisuusmateriaalia, autokilpailuja, Suomi-työtä USAssa, linnojen restaurointia, kollektiiviasumista, neljän eri kirkkokuntayhteisön työtä, siirtolaiskuoro yms.

Miten kolmannen sektorin perinnetutkimus voisi päästä periferiasta kulttuurintutkimuksessa? Kunnissa, kaupungeissa on tehty paljon paikallisperinteen tutkimusta ja julkaistu kirjoja. Onko niillä arvoa vai onko taso villinkirjava? Voiko kolmannen sektorin tekemä tutkimus (NGO) olla etnologista tutkimusta? Onko kolmannen sektorin tutkimus hyödyllistä etnologialle? Ei? On? Jos on, miksi kolmas sektori ei voi saada tilastotietoja (tilastokeskus, srk…) kuten yliopistot ja tutkimuslaitokset? Säätiöiden apurahahauissa kolmas sektori on periferiassa? Voisiko etnologinen tutkimus hyötyä paremmin kolmannen sektorin tuloksista? Voisiko kolmas sektori olla yliopistojen/korkeakoulujen aito partneri? Voisiko sillä
olla jokin hyväksyttävä rooli?

Astu metsän Siimekseen! Vuorovaikutteinen työpaja luontosuhteesta ja sen tutkimisesta
Reetta Karhunkorva, Lusto – Suomen Metsämuseo (reetta.karhunkorva@lusto.fi)
Kirsi Laurén, Itä-Suomen yliopisto (kirsi.lauren@uef.fi)
Leena Paaskoski, Lusto – Suomen Metsämuseo (leena.paaskoski@lusto.fi)
Katriina Siivonen, Turun yliopisto (katriina.siivonen@utu.fi)
Tiina Suopajärvi, Turun yliopisto (tiina.suopajarvi@utu.fi)

Luontosuhteellamme on väliä. Se, missä määrin ja millä tavoin ihminen luontoa hyödyntää ja miten ihminen asettuu maapallon kantokyvyn puitteisiin, on läpikotaisin kulttuurinen kysymys. Me ihmiset pääsääntöisesti päätämme, kenellä on lupa käyttää luontoa ja miten. Yksilölliset käsityksemme eri luonnonalueista ja niihin liittämistämme arvoista muotoutuvat paitsi suhteessamme luontoon myös muihin ihmisiin ja ympäröivään yhteiskuntaan. Arvotamme siis luontoa omien kokemustemme mutta myös muilta kuulemiemme tarinoiden, julkisen keskustelun ja median sekä esimerkiksi koulutuksemme kautta. Kulttuurinen, jaettuihin merkityksiin pohjaava luontosuhteemme vaikuttaa merkittävästi siihen, millaisia luonnonalueita sekä niihin liittyviä arvoja ja perinteitä haluamme vaalia. Konkreettisesti tämä näkyy esimerkiksi siinä, millaisia luontoon liittyviä tietoja ja käytäntöjä haluamme liittää kansalliseen ja kansainväliseen elävän perinnön luetteloon.

Kulttuurin tulee siis olla keskeisessä osassa, kun pyrimme pitämään maapallon elinkelpoisena sekä itsellemme että tuleville sukupolville, sekä ihmisille että muille eliöille. Nykyinen ekokriisi pakottaa meidät tarkastelemaan kulttuurista luontosuhdettamme suhteessa luonnon ekologisiin, ekonomisiin, sosiaalisiin ja kulttuurisiin ulottuvuuksiin, sekä erityisesti ymmärtämään näiden välistä vuorovaikutusta. Luontosuhteen tutkimisessa on lisäksi tärkeää pohtia sen muotoutumista erilaisissa ajallisissa jatkumoissa. Kulttuurintutkimuksessa näiden
erilaisten ulottuvuuksien keskinäistä suhdetta sekä erityisesti niiden vaikutusta ihmisten arkisiin toimintoihin, arvoihin ja valintoihin, on mahdollista samanaikaisesti pohtia. Siksi tämä näkökulma tulisi tuoda entistä vahvemmin mukaan myös poliittiseen päätöksentekoon.

Työpajassamme olemme kiinnostuneita siitä, millainen on sinun luontosuhteesi, ja millaisia luontokokemuksia sinulla on. Siksi kutsummekin sinua astumaan kanssamme avoimin mielin metsän siimekseen ja kertomaan oma tarinasi. Pohdimme yhdessä erilaisten tarinoiden pohjalta, miten luontosuhteemme muotoutuvat ja miten voisimme hyödyntää kulttuurista tietoa luonnosta parhaalla mahdollisella tavalla. Työpaja kokoontuu samalla ohjelmalla, mutta eri osallistujien tarinoilla kaksi kertaa. Kaikki kolme alustusta ovat lyhyitä (max 10 min) ja pääpaino on vuoropuhelulla. Mukaan siimekseen mahtuu noin 7 henkilöä/kerta. Ilmoittautuminen paikan päällä.

Astu metsän siimekseen ja kerro tarinasi!

Create your website at WordPress.com
Aloitus
%d bloggers like this: